Sarastuksen varjot

"Mä mietin liian usein tota kesää. Andua kun me oltiin uimassa, istumassa kalliolla ja nauramassa, vettä valuen. Pitkä tukka märkänä, poskiin ja kaulaan liimautuneena. Luiseva ja löysä keho, polvet rintaan vedettynä. Ennen kuin me hypättiin uudelleen. Käsi kädessä. Huutaen koko matkan. Vetäen kädet ja jalat yhteen just ennen kuin sukellettiin veden alle. Vajoten kuplien seassa syvälle kylmempään. Pimeään. Nousemassa samaan aikaan pinnalle, suut suurina ilmaa haukkoen. Huutaen ja nauraen. Mä toivon, että se on jossain samalla tavalla. Auringossa vettä valuen. Nauramassa.

Mä haluaisin syyttää sitä siitä, että mä olen täällä. Keikka oli sen idea. Haluaisin syyttää muitakin. En vain tiedä ketä syyttää siitä, että mäkin halusin tehdä sen. Mutta se oli ennen juttua Neean kanssa, se olisi voinut muuttaa kaiken. Jos se Neean kanssa olisi tapahtunut ennen kuin mä lupasin Andulle.

Täällä joutuu puhumaan sellaisten tyyppien kanssa. Ne vaihtuvat aina vähän väliä. Viime viikolla oli sellainen nuori tyyppi. Tämä oli sen ensimmäinen paikka. Sillä oli loistavasti kammatut hiukset, katsoin suurimman osan ajasta sen jakausta. Se vaikutti etsivän jotain oivallusta mun tarinasta. Että jokin oli johtanut johonkin. Kaikista eniten se yritti löytää mun lapsuudesta jonkin yksittäisen jutun, joka vaikutti kaikkeen. Se ei edistynyt siinä, joten mä keksin muutaman asian, ja esitin ne sille ikään kuin en olisi ensin kehdannut kertoa. Niistä se löysi tarinansa, ja piristyi selkeästi. Meinasin innostua ja jatkaa, mutta tajusin lopettaa. Se on tärkeää. Ymmärtää milloin lopettaa.

Se oli kehystänyt jotain papereitaan ja asettanut ne täyttämänsä kirjahyllyn päälle. Se sanoi, että paras asia mitä mä voin tehdä on ottaa vastuu omista teoistaan, hyväksyä että ne ovat johtaneet siihen että mä oon täällä.
- Entä sä? mä kysyin.
- Mitä minusta?
- Otatko vastuun siitä että oot täällä?
- Mitä tarkoitat?
En vastannut. Käänsin katseen ikkunaan.
- Nyt en oikein ymmärrä. Minähän olen töissä täällä. Mutta kyllä, totta kai.
Ei se tajunnut. Mä vastailin vielä joihinkin sen kysymyksiin. Onneksi aika loppui, ja mä nousin.

Tuli vielä mieleen yksi asia joka mun piti saada tietää. Käännyin ja kysyin sen harrastuksista nuorempana. Siitä se innostui, kertoi enemmän kuin tarpeeksi, vertasi jopa taitojaan perheenjäseniinsä. Esitin kuitenkin, että kuuntelin loppuun asti, ennen kuin avasin oven ja astuin tyhjään käytävään."

"En ole pitkään aikaan puhunut näistä tapahtumista. Ensin en jaksanut tai halunnut, sitten jossain vaiheessa en vain pystynyt. Piilotin sen kesän jonnekin, mihin mun mieli ei yltänyt.

Se oli kesä, jolloin kaikki oli vielä mahdollista. Meillä ei ollut mitään, joten me luultiin, ettei meillä ollut mitään menetettävää. Ajateltiin, että oli meidän vuoro. Meidän vuoro unelmoida. Mutta yhtäkkiä me oltiin osa jotain, mistä ei ollut paluuta.

Tämä on mun tarina. Eikä vain mun. Neea, Andu, Bobi, Ega, Soffe. Missä ikinä te olettekin, rakastan ja kaipaan teitä. Kaipaan meitä."

- Beni

• Apple-laitteet (iPhone, iPad, Mac): Kirja aukeaa yleensä täysin automaattisesti laitteesi omaan Kirjat (Apple Books) -sovellukseen.
• Android-laitteet: Kirja aukeaa mihin tahansa e-kirjojen lukuohjelmaan. Suosittelemme ilmaista Google Play Kirjat -sovellusta, joka löytyy monista puhelimista jo valmiiksi, tai on ladattavissa sovelluskaupasta.
• Kindle ja lukulaitteet: Voit siirtää tiedoston helposti omaan lukulaitteeseesi (esim. Amazonin ilmaisella Send to Kindle-toiminnolla)